Viimeksi siis Maisa päätti hylätä perheensä ja lähteä pois, koska ei mielestään ollut kykenevä huolehtimaan heistä. Miten Juhani pärjää 4 lapsensa kanssa?

 

Juhani löysi Maisan jättämän kirjeen keittiön pöydältä:

  "Rakas Juhani. Minun piti lähteä, koska en ollut valmis äidiksi, enkä minä ikinä kuvitellut itseäni äitinä, joten ajattelin, että lapsillamme on parempi ilman minua. Sinun vanhempasi varmasti auttavat sinua lasten hoidossa. Sinun ei tarvitse huolehtia minusta, minä olen turvassa. Lupaa kasvattaa lapsistamme kunnollisia ja opastaa heitä parhaan mukaan. Valitse myös oikein Sakkeuksen ja Johanin väliltä, kumpi sopii enemmän perijäksi. Huolehdi myös tyttäristämme: Mariasta Elviirasta, kasvata heistä siveellisiä kansalaisia.Mutta muista: minä rakastin sinua aina ja tulen aina rakastamaan." Rakkaudella: Maisa.

Juhani meni lastenhuoneeseen ja otti Sakkeuksen käsivarsilleen ja katsoi ikkunasta ulos: "Miten teidän nyt käy, teillä ei ole äitiä huolehtimassa, vain minä, kelvoton isä, joka ei menesty urallaan eikä osaa hoitaa lapsiaan." Juhani oli hyvin surullinen ja huolissaan jäätyään yksinhuoltajaksi.

No onneksi Juhanin apuna olivat Ilpo ja Aili. 10 lasta kasvattaneina he osasivat kyllä hoitaa lapsenlapsiaan vielä vanhoilla päivilläänkin.

(Kuvakoko muuttuu tässä vaiheessa suureksi)

Taloon apuun palkattiin myös lastenhoitaja, koska neljästä parkuvasta vauvasta he eivät olisi millään selvinneet yksin.

Juhani päätti että lapset tarvitsisivat äidinmallin. Niinpä hän soitti eräälle nuoruudenystävälleen Elselle, josta alunperin piti tulla tämän vaimo. Elsellä ja Juhanilla oli todella mukavaa yhdessä ja pian tunteet kävivätkin jo kuumina ja he ihastuivat toisiinsa.

Yläkerran puolella he eivät voineet olla hetkeäkään irti toisistaan...

Niinpä Else muutti taloon, mutta ensin hänen oli kasvettava aikuiseksi. Juhani oli iloinen ettei Elseä haitannut olla äitinä 4 lapselle, jotka eivät olleet edes Elsen lapsia.

Nelosten syntymäpäivät koittivatkin varsin pian. Tässä taaperoksi kasvanut Johan ja taustalla leikkimässä näkyy punatukkainen Sakkeus.

Tässä Elviira.

Ja Maria.

Myös Prinsessa kasvoi aikuiseksi koiraksi, sopiva yhdistelmä molempia vanhempiaan.

Juhanin ei nähtävästikkään tarvinnut katua naisvalintaansa, sillä Else tuli loistavasti toimeen lapsien kanssa ja lapsetkin näyttivät nauttivan Elsen leikityksestä.

"Onkos Johanilla nukkumaanmenoaika?"

"Ääti ei vielä nukkumaan." Johan jokelteli takaisin. Else hämmästyi, sillä ensimmäistä kertaa joku lapsista sanoi Elseä äidiksi.

Idyllistä perheonnea kohtasi kuitenkin pian katastrofi, kun Ilpon oli aika poistua maan päältä juuri lastenhuoneessa, jossa pienet lapsetkin näkivät vaarinsa poismenon, mutteivat oikein tajunneet mitä tapahtui.

Juhan ja Aili kuitenkin itkivät ja surivat Ilpon kuolemaa monta päivää ja talossa olikin hiljaiseloa muutama päivä. Ainut joka pystyi pitämään taloa pystyssä oli Else, joka ei juurikaan surrut Ilpon kohtaloa.

Muutaman surupäivän jälkeen arki palautui normaaliuomiinsa. Juhani ja Else keskustelivat:

"Juhani, eikö olisikiin ihanaa jos meilläkin olisi yhteinen lapsi, tottakai minä rakastan sinunkin lapsiasi, mutta olisi niin upeaa saada yhteinen lapsi sinun kanssasi." Else yritti maanitella Juhania tekemään lasta tämän kanssa.

"Minä voin tehdä sinulle niin monta lasta, kuin vain ikinä haluatkin."

Ja niin sitä sitten mentiin...

Else huomasi, että Juhani oli kaikin puolin täydellinen mies: hän menestyi suht. koht. hyvin töissä, laittoi joskus ruokaa ja oli hyvä isä lapsilleen. Tämä onni oli melkein täydellistä.

 

Elsellä alkoi olla aamuisin pahoinvointikohtauksia joista hän päätteli iloissaan, että voisi olla raskaana.

Parin päivän päästä Elsen onni olikin täydellistä: tämä nimittäin odotti Juhanin kanssa esikoistaan. "Voi rakas, miten hienoa, pian meilläkin on yhteinen lapsi, minä tunnen sen liikkeet jo, oi en malta odottaa että saan lapsemme syliin!" Juhanikin oli haljeta onnesta ja molemmat odottivat Elsen esikoisen syntymistä innolla.

Vaikka Else olikin raskaana, hän teki silti kotitöitä, toisinkuin Maisa. Ilpo tiesi, että Elsestä tulisi parempi äiti lapsilleen ja Maisan lapsille, kuin mitä Maisa olisi edes ikinä ollut.

Mutta piti Elsekin välvillä taukoja. Vauvaa oltiin kokoajan silittämässä tai lepertelemässä sille, vaikka lapsi ei ollut edes syntynytkään vielä. "Vaavilla oli aika aamujumpat tänään menossa." "Äläs vauveli rasita mamia liikaa, jotta ei ihan rasitu, kasva vain rauhassa siellä kohdussa ja kasva oikein isoksi."Juhani oli paljon innokkaampi tästä lapsesta, kuin Maisan lapsista.

Mutta Else jaksoi silti huolehtia myös muista lapsista, sillä hän halusi olla äitinä myös Maisan lapsille. Sakkeus oli aina innolla kuuntelemassa satuja, jos vain joku oli niitä lukemassa.

"Äiti, tuotanoin minulla olisi asiaa... Else ja minä saamme lapsen ja toivoisin etää ymmärtäisit asian." Juhani selitti varovaisesti äidilleen.

"Voi poikakulta sehän on aivan mahtava uutinen! Minä olen kyllä nähnyt miten hienosti Else hoitaa näitäkin lapsia ja uskon että hänestä tulee loistava äiti teidän uudelle pienokaiselle." Juhani huokaisi helpotuksesta, sillä ei ollut aivan varmaa, että Aili olisi hyväksynyt Elsen raskauden, eiväthän he olleet Elsen kanssa vielä edes kihloissa saati naimisissa. Mutta onneksi Aili oli nähnyt, miten hyvin Else hoiti Maisan lapsia ja oli nyt hyväksynyt Elsen osaksi perhettä.

Myös Ilpo kävi kummittelemassa joskus ja näytti hyvin onnelliselta perheensä puolesta.

Perheen onni kukoisti: Elsen raskaus eteni hyvää vauhtia, lapset olivat kilttejä ja kaikki oli muutenkin hyvin.Mikään ei voisi pilata tätä onnea.

Lapset kasvoivatkin jo kouluikäisiksi: Tässä Sakkeus ja Johan. Heistä kasvoi oikein söpöjä poikia. Kumma vaan tuo 3 lapsen punainen hiusväri, sitä kun ei ole suvussa kenelläkään ollut.

Tumemmat hiukset omaava on Maria ja oranssit hiukset kuuluvat Elviiralle.

Mutta aivan yhtäkkiä ovesta marssi sisään Maisa! Maisa halusi tulla tapaamaan lapsiaan ja muisti, että heillä oli syntymäpäivät.

"Juhani, sinäkö rakas siellä? Tule koittamaa, vauvelimme potkii masussa hurjaa vauhtia."

Kun Maisa tajusi, että Juhanilla oli joku toinen nasenhupakko joka oli vielä raskaana tälle, niin silloin Maisa raivostui, olivathan he vielä naimisissa keskenään. "Miten saatoit pettää minua jonkun hupakon kanssa, joka vielä odottaa teille äpärälasta!?" Maisa huusi raivoissaan Elsen katsellessa viattomana vierestä. Hän oli luullut, että Juhani olisi eronnut Maisasta.

"Minä en ole pettänyt sinua! Sinä petit minut ja 4 lastamme, jotka jätit minulle! Kehtaatkin vielä tulla tänne haukkumaan Elseä, joka huolehti lapsistamme, kuin omistansa, sinulla ei ole mitään oikeutta tulla tänne haukkumaan minun ja Elsen lasta! Else sentään ottaa vastuun teoistaan ja vielä sinunkin töppäilyistä kun hoiti sinunkin lapsiasi, sinä vain hylkäsit heidät kylmästi tänne! He olisivat tarvinneet äitiään!"

"No nyt tulin korjaamaan virheeni ja tulin hakemaan lapseni kotiin."

"Sinähän et minun lapsiani vie, hylkäsit ne jo kerran, miten voisin luottaa sinuun enää?!"

"No hyvä on, jätän poikani tänne, mutta haluan tyttäreni."

"Selvä, ota Maria ja Elviira, mutta katsokkin, että jos et hoida heitä kunnolla niin minä en vastaa seurauksista!"

Juhani joutui nyt selittämään tilanteen lapsilleen.

"Kuulkaas nyt lapset: tuo äskeinen nainen Maisa on oikeasti teidän äitinne, mutta Else hoiti teitä kuin omia lapsiaan, joten olkaa kiitollisia hänelle. Maria ja Elviira, teidän täytyy nyt muuttaa äitinne luokse, mutta tulemme kyllä kyläilemään siellä usein." Juhani lupasi.

Muutaman päivän kuluttua Juhani päätti mennä katsomaan, mitä tytöille kuului. Maisa oli heti vihaisena vastassa.

"Sinulla ei ollut asiaa tänne, tämä on minun taloni ja tonttini ja nämä tytöt ovat kanssani paremassa hoidossa, kuin sinun ja sen hupakon luona!" Maisa tiuskasi.

"Älä sotke Elseä meidän riitamme, tulin vain katsomaan, miten pärjäätte."

"No kuule elä sen hupakkosi kanssa rauhassa koko loppuelämäsi! Minä eroan sinusta!"

"Oi, Maisa en minä ihan näin tätä tark.. "

"Ole hiljaa ja lähde menemään ja jätä minut ja tyttäreni rauhaan!"

Niin Maisan ja Juhanin suhde katkesi riitaisaan eroon.

 

 

Maisa ei siis haluaisi tehdä mitään kotitöitä, ja koska koiratkaan eivät ole vielä oppineet sisäsiisteiksi, niin ne pissivät pitkin lattioita, minkä kerkeävät. "Minä en kyllä lupautunut vaimona siivoamaan ja luuttuamaan koko taloa" Maisa manasi itsekseen.

 

Ja niinpä Maisa viettikin suurimman osan ajastaan kauneuskylpyjään ottaen. "Kyllähän minullakin on joskus oikeus rentoutua." Maisa ajtteli itsekseen.Mutta eihän taloyhteisö toimisi, jos kukaan ei tekisi töitä. Taloon oli kyllä palkattu taloudenhoitaja, joka kävi kerran päivässä, mutta siivottavaa riitti silti.

Mutta kyllä avioliittoon kuului jotai parempiakin puolia, kuin siivoaminen ja sitä tämä pari harrastikin melko ahkerasti milloin missäkin.

Ilpo tahtoi vielä kerran onnitella poikaansa avioliitoon astumisesta."Onnea poika, saat paljon vastuuta, kun joudut huolehtimaan perheestäsi ja vaimostasi, olemme todella ylpeitä sinusta." Ilpo sanoi ja tiesi, että he tekivät oikean valinnan perijän suhteen.

Ilpo lähti ostamaan Leannalle uutta koirakaveria. Tälläkertaa hän osti Dobermannin, joka sai nimekseen Kasper.

Nuppua ei juuuri huomioitu talossa, sillä vanhukset keskittyivät talon hoitoon ja nuoripari lähinnä toisiinsa, joten Nuppu päätti alkaa hoitamaan puutarhaa.

 

Kasperilla ja Leannalla kemiat osuivat heti yhteen ja he pääsivät yrittämään, josko jälkikasvua saataisiin pian taloon.

Ilpo ja Aili olivat ruokapöydän ääressä keskustelemassa Juhanista ja Maisasta: "Uutta perijää ei ole vielä kuulunut, pitäisiköhän meidän sanoa siitä heille jotakin." Ilpo kyseli hieman huolestuneena Aililta. "Ei meidän tarvitse hoputtaa heitä, kyllä sieltä vielä perijä saadaan, ole huoleti vain."

Niinpä Aili oli oikeassa: Maisa huomasi pian olevansa raskaana. "Oi minähän odotan lasta!" Maisa hihkaisi onnellisena.

Maisa kertoi Juhanille odottavansa tämän lasta ja Juhani oli tietenkin iloinen uutisesta ja helli pikkuista jo nyt.

Maisa vaan ei ollut enää niin tohkeissaan raskaudestaan, vaan huomasi ne haittapuolet: nälkä vaivasi kokoajan, väsytti ja vessassa piti rampata vähän väliä. Niinpä Maisa päätti ettei halua enempää lapsia, kuin tämän yhden. Hän toivoi, että se olisi poika, niin saataisiin perijä taloon.

Maisa ei halunnut tehdä talossa muita kotitöitä, joten ainut työ jota hän suostui tekemään oli kasvimaan hoitaminen ja nyt kun hän oli vielä raskaana, niin hän vältteli kaikkia töitä viimeiseen asti vedoten lepäämiseen ja ettei hän saisi rehkiä liikaa.

Aili jutteli illallispyödässä Maisalle ja kertoi että tämän pitäisi syödä enemmän hedelmiä. "Sinun pitäisi syödä enemmän hedelmiä, meillähän on niitä koko puutarha pullollaan, jaksaisit tehdä enemmän töitä ja vauvakin jaksaisi paremmin." Aili selitti. "Muttakun minä en halua, ja minä syön mitä minä haluan ja sitäpaitsi minun pitäisi levätä niin se auttaa." Maisa tokaisi tylysti vastaan ja jos Maisa ei halua tehdä jotakin, niin hänhän ei sitten tee sitä.

Aili meni juttelemaan hedelmäpuille, jotta ne tuottaisivat paremman sadon ja Maisa voisi syödä niitä. "Eikös ollutkin kaunis päivä tänään, oli mukavan lämmintäkin vielä."

Maisa kyseli lastenhuoneesta ja että onko lelut siellä valmiina lasta varten, Juhani kun ei ollut päästänyt Maisaa lastenhuoneeseen, ennen kuin se olisi täysin valmiina vauvaa varten. "Kyllä rakas kaikki tulee kuntoon ennen vauvan syntymää, jätä kaikki van minun huolekseni äläkä murehdi turhaa, keskity sinä vaan lepäämiseen."

Ilpon tavoitepisteet olivat huonontuneet kokoajan ja tohtoria tarvittiin ainakin pariin kertaan päivässä parantamaan Ilpon oloa.

Kaikkeen vauvatouhuun kyllästyneenä Nuppu päätti lähteä luostariin, kuin isosiskojensa seuraksi, kuin jäädä kotiin vain tielle, sillä kaikki elämä talossa pyöri nykyään Maisan ja tämän vauvan ympärillä.

Pian Maisan maha kasvoikin suurempiin mittoihin ja laskettu aika läheni päivä päivältä.

"Kulta, mitäs sinä luet?"

"Minä luen vauvanhoito-opasta, minusta nimittäin tuntuu että lapsi voi syntyä ihan pian." Lepän perheessä elettiin nyt odotuksen aikaa.

Mutta sekään aika ei kestä kauaa, nimittäin seuraavana päivänä kun Maisa oli yksin keittiössä, hänen synnytys käynnistyi. "Apuuuaa!! Minä synnytän, tulkaa nyt joku auttamaan minua, en kestä tätä kipua!"

Ja nii hän synnytti terveen punahiuksisen tytön joka sai nimekseen Elviira.

Mutta synnytys ei loppunutkaan siihen: "Mitä, tuleeko vauvoja vielä lisää?!" Maisa oli aivan paniikissa, koska oli kokoajan luullut saavansa vain yhden lapsen.

Seuraavasta lapsesta tuli punahiuksinen poika joka sai nimekseen Sakkeus.

Kun hän oli ojentanut  Ailille, hän alkoi taas synnyttämään.

Nyt syntyi punahiuksinen tyttö, jonka nimeksi tuli Maria.

Ja vieläkin tulee yksi lapsi lisää!

Viimeinen lapsi oli tummahiuksinen poika, joka nimettiin Johaniksi. Maisa oli kokoajan (niinkuin minäkin) luullut saavansa vain yhden lapsen ja olisi voinut sysätä senkin hoidon Ailille, mutta kun lapsia yhtäkkiä tulikin neljä, niin koko perheen oli autettava lasten hoidossa.

Maisa kokikin hermoromahduksen, koska ei kokenut itseään valmiiksi neljän pienen lapsen äidiksi. Nelosraskaudet olivat äärimmäisen harvinaisia, mutta miksi sellainen sattui juuri hänen kohdalleen.

Myös Leonna synnytti maailmaan yhden pennun. Pentu oli naaras ja se nimettiin Prinsessaksi.

Maisan oli kuitenkin hoidettava lapsiaan, halusi hän sitä tai ei. Pian hän huomasikin, että lastenhoito ei ollutkaan niin helppoa, mitä oli kuvitellu.

Jos Maisaa ei lastenhoito kiinnostanut, niin Ailia se kiinnosti kyllä ja paljon. Hänestä tuntui, kuin olisi ollut kuin ikuisuus kun hän oli viimeksi hoitanut pientä Nuppuaan, niin nyt hän oli intoa täynnä hoitamassa nelosia.

Joskus Maisa kuitenkin sysäsi äidilliset velvollisuutensa Ailille ja laittoi itsensä lastensa edelle. Kerran Aili kuitenkin meni sanomaan Maisalle, että lapset tarvitsevat heidän äitiään ja että Aili auttaa minkä vain jaksaa, mutta se ei ole kuitenkaan sama asia, kuin oman äidin hoito.

 

Ja Maisa sitten ryhdistäytyi ja meni hellimään pikkuista Mariaa. "Äiti rakastaa teitä kaikkia, minusta vain tuntuu, että en pysty tähän, olen liian itsekäs ihminen ja siksi minun pitääkin hylätä teidät, mutta äiti rakastaa teitä kaikkia ainiaan."

Ja niin eräänä talvisena yönä Maisa sitten jätti miehensä sekä 4 pientä vauvaa ja lähti pois.

 

Ensi osassa sitten nähddänkin, että miten perheen käy ilan Maisaa ;)

 

 

Ihan aluksi pahoittelen tätä alkua, koska tajusin vasta 1 sukupolven lopussa että en ole ottanut kuvia tarinaani varten. Mutta tarinaan pääse kyllä mukaan ja tämä nesimmäinen osa onkin tälläinen tutustumis-osa :)

Tässä on Ilpo Leppä, joka aloitti Lepän suvun. Ilpon tavoitteena oli tieto.

 

Ilpo iski silmänsä nättiin Ailiin. Niin Aili sitten muuttikin Ilpon luokse suostuen tämän vaimoksi ja lapsien äidiksi, joita he molemmat halusivat paljon.

 

Ja niin Ilpo ja Aili sitten menivätkin naimisiin ilman sen suurempia seremonioita. Ilpo meni töihin tiede-alalle ja yleni lopulta aivan tiedemieheksi asti. Lapsia pari sai huikeat 10: Juhani, Jaakko, Kiara ja Rebekka, Alli,Hildur,Elma,Kaisa,Kaarlo ja Nuppu

 

Pian Aili jo kasvaakin vanhukseksi vanhimman tyttärensä Kiaran katseen alla. Taustalla näkyy heidän poikansa Jaakko.

 

Ilpo oli luvannut Kiaran kaverinsa Joonakselle vaimoksi. Kiaralle se sopi ihan hyvin, koska hän halusi tulla äidiksi, eikä mennä nunnaksi luostariin, niin kuin muut siskonsa.

 

Kiaran ja Joonaksen häiden jälkeen parin oli aika lähteä talosta ja lähteä perustamaan omaa perhettä. Aili onnitteli vielä tytärtään ja toivotti hyvää loppuelämää. "Onnea paljon sinulle ja Joonakselle ja hyvää menestystä molemmille!" "Kiitos paljon äiti, me voimme kyllä joskus tulla poikkeamaan!"

 

Juhani puolestaan, josta tulisi perijä puhui nuorimmalle siskolleen että tämä saisi jäädä kotiin asumaan, eikä tämän tarvitsisi muuttaa pois. "Voit asua täällä niin kauan, kun löydät miehen ja sitä ennen saat opetella täällä vaimon taitoja." Juhani selitti ja Nuppu kuunteli vain tarkasti veljensä "viisaita" sanoja.

 

Niinpä sitten Juhanista kasvoi aikuinen mies ja varsin komeahko sellainen. Hän sai tavoitteekseen nautinnon ja elämäntoiveena on peliuran huippu. Hän värväytyikin onneksi jo teinivuosinaan samaisen uran palvelukseen.

 

Ja niin Ailin ja Ilpon nuorinkin lapsista oli nyt kasvanut naimaikään. Nupusta kasvoi varsin sisarustensa näköinen, mutta Nupulla oli hieman vaaleammat hiukset, kuin muilla siskoillaan.Nuppu sai tavoitteekseen perheen, mikä sopi tälle oikein hyvin. Nyt vain vaimon taitoja harjoittelemaan!

 

Aili puolestaan oli oikein hyvä esimerkki hyvästä vaimosta: oli synnyttänyt 10 lasta: 3 poikaa ja 7 tyttöä, oli aina kuulianen, siivosi ja laittoi ruokaa.Mutta mitä muita vaihtoehtoja naisilla oli, kuin luostari tai vaimoksi ryhtyminen.

 

Juhani taas näytti löytäneensä vaimomateriaalia. Tämä Maisa  johon Juhani oli tutustunut Kiaran häissä, oli varsin kaunis neito, joka varmasti haluaisi päästä tämän suuren kartanon rouvaksi ja saada omat lapsensa perimään talo ja sen iso omaisuus.

 

Niinpä Juhani meni näyttämään Maisaa äidilleen ja Aili hyväksyi Maisan sukuun. Sitten he kihlautuivat ja....

 

Pian vietettiinkin jo häitä. Maisa osoittautui kuitenkin jo ennen häitä varsin vaativaksi vaimoksi: hän ei ollut kelpuuttanut mitään mekkoa kaapista vaan häntä varten oli täytynyt lähteä varta vasten ostamaan uusia mekkoja torilta.Hän ei muutenkaan mielellään tehnyt mitään kotitöitä, vaan antoi vanhan Ailin tehdä ne. Mutta Juhanikaan ei sanonut vaimolleen vastaan: mitä tämä halusi, sen hän saikin.

 

Juhani oli niin Maisan pauloissa ja kuhertelua harrastettiinkin ympäri taloa, jopa vessassa.